sunnuntai 14. helmikuuta 2010
KIPpailua
Aiheutin ainakin yhdessä pikkutytössä hiukan hämmennystä tänään salibandy-turnauksessa kutoessani siellä pelejä katsellessani. Vielä enemmän hän ihmetteli, kun kerroin tekeväni kissaa. Mies kyllä sanoi minulle kaivaessani kutimen esiin tuolla turnauksessa, että pitikö tuokin ottaa mukaan. Kaikki ei vain ymmärrä, ja sitä paitsi tuolla tuli katseltua peliä sellainen 1.5 h eikä siellä olisi ollut mitään muutakaan tekemistä käsille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä aloitin julkineulomisen lukioiässä oppitunneilla, joten nykyään en jaksa edes miettiä, mitähän muut ajattelevat, jos kaivan käsityön esille laukusta mitä ihmeellisimmissä paikoissa. ;) Eli KIPpaillaan vaan! :)
VastaaPoistaKysyit blogissani - vai oliko se retorinen kysymys? - että osaanko virkata ilman että katson käsiini. Vastaus on kyllä ja ei. :) Eli joudun kyllä vilkaisemaan, mihin reikään sen koukkuni milloinkin työnnän, mutta sitten, jos pitää tehdä vaikkapa ketjusilmukkaa väliin, niin voin katsella muuallekin. Eli koko aikaa ei tarvitse käsiin tuijotella, vilkuilu riittää. :) Riippuuu tietysti työstä, jotakin työtä pitää tuijotella enemmän kuin toista, mutta niin se on neuleissakin. :) Ainaoikeaa tai joustinneuletta teen vaikka silmät ummessa, mutta kirjoneuletta tehdessä ei passaa edes silmää räpsäyttää. ;)
Miten tuo neulominen mitenkään häiritsisi pelin katsomista? Aika vaan kuluu rattoisammin :-)
VastaaPoistaOlen Marin tavoin aloittanut julkisen neulomisen lukiossa tunneilla ja sen jälkeen on tullut kudottua monessakin paikassa.
Eli jatka vaan miehen mielipiteestä välittämättä!
Ihmetelköön toiset jos eivät julkineulojia/virkkaajia ymmärrä, itsekin välillä saan omituisia katseita osakseni kun ties missä paikoissa käsitöitäni väkerrän, mutta tuleepahan kaikki odotteluaika yms. muu turha istuskelu käytettyä aina hyväksi :)
VastaaPoista