maanantai 11. heinäkuuta 2011

Toppi numero kaksi

Toinenkin toppi valmistui tässä päivänä eräänä, vaan en saanut kuvattua sitä silloin. Ei tänäänkään enää illasta mikään hurmaava kuvaussää ollut, mutta muutama kuva tuli napattua. Samassa otin muutaman kuvan siitä toppi numero ykkösestä päälle puettuna. Pienen entrauksen tein siihen, jotta istui hiukan paremmin.

Lanka: Hjertegarn cotton8, vaalean vihreä, oranssi ja keltainen
kului 80 g 
Pyöröpuikot: 3.5 mm
Neulottu: 4.6.-9.7.2011 Ravelry

Ja sama takaa:
Suuremmasta topista vastaavat kuvat:
Pienemmäss koossa tuo painijanselkä ei juurikaan näy, sillä sitä kapeaa osuutta on todella vähän. 

Tätä lankaahan piti olla vain toppien verran, mutta sitä näkyy olevan edelleen oranssia ja keltaista noin 95 g ja vihreää 118 g. Alkuun ajattelin käyttää loppulangan hameeseen,  mutta se ei sitten kuitenkaan iskenyt. Näin lauantaina Lankamaailmassa tästä langasta virkatun laukun. Koska en ole järin ihastunut sellaista virkkaamaan ainakaan kokonaan, yritän sommitella vastaavaa neuloen. Virkkasin nimittäin lauantain neuletapaamisessa muutaman kukan juurikin tästä langasta ja se meni minun taidoillani koko ajan sääpuoleen, yäk. Joten katsotaan, saanko molemmille tytöille kivat laukut aikaiseksi.

Niin lauantaina oli Lankamaailmassa taas neuletapaaminen. Tällä kertaa siellä oli väkeä varsin runsaasti, sillä Novitan neulomossa oli kulkenut juttua tapaamisesta. Oli kiva tavata uusia ihmisiä.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Satoennusteita

Siis ihan oikeaa marjasatoa, ei käsitöitä. Käsitöiden puolella yksi toppi odottaa edelleen viimeistelyä eli yhtä pientä ommelta ja päättelyjä.

Niin siis otsikkoon. Kirsikoita näyttää tänä vuonna tulevan heikosti, mutta viime vuonna niitä tulikin kohtalaisesti. Valkeaa kuulasta tulee muutama omena ja sekin pieni puu viettää lepovuotta. Mutta vanha omenapuu kantaa uskollisesti hedelmää, eikä sillä tunnu olevan useinkaan lepovuosia. Se ei edes pelästynyt toissa kesänä pahaa repeämistä, jossa meni noin kolmannes latvustosta. Joka vuosi mietimme, minne työntää omenat, joita itse emme jaksa syödä. Kriikunoita taitaa tulla viime vuotiseen malliin eli riittävästi. Maahan jää paljon niistä, sillä satokausi on kuitenkin kohtuu lyhyt ja vatsojen veto rajallinen.
Marjapensas puolella punaherukkaa tulee taas PALJON. Kuinka kolme vanhaa puskaa pystyykin tuottamaan niin paljon marjoja. En vain raaski yhtäkään niistä hävittää vaan uskollisesti leikkaan ja uudistan niitä. Tänä vuonna kaivoin ylös sen vanhan mustaherukka pensaan, joten nyt on vain yksi hyvässä satoiässä oleva pensas. Marjoja ei siitä kovin paljo loppujen lopuksi tule. Olen kahden vaiheilla, korvaanko vanhan puskan uudella mustaherukalla vai punaisella karviaisella. Ainakin keltaiset karviaiset kelpaavat lapsille hyvin.
Niin ja pensasmustikat. Ne ovat olleet todella hyvä hankinta. Tähän muuttaessamme ainakaan totesin, etten ikinä halua niin suurta kasvimaata, joten nurmetin siitä osan. Osaan istutin pensasmustikkaa 4 pensasta, kolmea eri lajiketta. Ja nehän menestyvät ja kukoistavat. Marjat maistuvat erilaiselle kuin perinteinen mustikka, mutta ovat lasten makuun. Kullakin lajikkeella on vielä oma erityismakunsa ja kypsymisaikataulukin on erilainen, joten mustikoita on pihassa tarjolla pitkään naposteltavaksi.

En ole tuonne vadelmapuskaan kovin tarkkaan vielä kurkkinut, joten siltä osin on vähän arvoitus, mitä tuleman pitää.

Kasvimaa ei kukoista. Osa siemenistä näytti menneen vanhoiksi, joten salaatti esimerkiksi on heikonlaista. Kylvin ranskalaisen salaattisekoituksen siemeniä juuri maahan. Ainakin osa siitä ehtii vielä täksi kesäksi satoa tuottamaan. Muutenkin tänä vuonna ei ole oikein ollut intoa kasvimaan tai yrttien laittoon. Tomaatin raakileita kasvihuoneessa on kyllä hyvin. Kesäkurpitsa taas vasta lykkää vartta eikä kukista ole vielä tietoakaan.

Siinäpä lyhyesti tuolta helteen puolelta terveiset. Nyt kai viileneekin sää vähän, ja tulee vettäkin, ettei tarvitse selkä vääränä sitä kasveille kantaa.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kesänviettoa

Liki kuukauden verran on tullut vietettyä kesälomaa käsitöistä. Ei täysin, mutta ne ovat olleet sivuosassa muiden puuhien ollessa pääroolissa. Muista poiketen meillä puolittainen paluu arkeen on jo näin heinäkuun alussa tänä vuonna, kun enin matkailu tuli jo tehtyä viime viikolla.

Tänään olen harrastanut ensimmäisen erän kesään tiukasti liittyvistä käsitöistä.
Tavallaan mansikoiden suhteen kävi huono tuuri, sillä aiempi vakipoimija ei enää pysty minulle poimimaan. Eikä tänä vuonna saanut valmiiksi poimittuja marjojakaan tuolta vakipaikasta. Mutta siellä oli itsepoimintaa kyllä ihan vapaasti. Niinpä keräsin lapset autoon ja nappasin vielä mummunkin mukaan matkalta ja menimme marjapellolle. Suunnitelmissa oli saada sellaiset 5-7.5 kg mansikkaa. Minun ennakkopeloistani huolimatta lapset innostuivat asiasta ja, koska pellolla oli hyvin marjaa, meni meillä 5 henkilöllä tunnin verran aikaa ja olimme saaneet kasaan yli 9 kg mansikoita. Ja syötyhän tuli siihen päälle vielä vapaasti. Ensi vuonna uskaltaa ihan suoraan suunnitella itsepoiminnan.

Ja sitten takaisin niihin varsinaisiin käsitöihin. Vielä ei ole mitään esittää, sillä toinen helletoppi on viimeistelyä vaille valmiina. Ja sukkapuikoilla on villasukan alku, joka tuli laitettua alulle, kun lähdimme reissuun enkä halunnut ottaa liki valmista toppia mukaan. Kovin paljoa ei sukkia tullut kuitenkaan reissunpäällä tikutettua, joten ihan alussahan ne vielä ovat. Saattavat kyllä joutua väistymään vielä muiden töiden tieltä.

Nyt on muuten oma kone taas käytössä, joten lisäilen tuonne aiempaan postaukseen ne puuttuvat lankakuvat.