Kun ei, niin ei sitten

Olen urheasti yrittänyt tehdä keskeneräistä neuletta loppuun, mutta se ei nappaa. Ei sitten yhtään. Annoin tässä pari päivää sitten periksi ja siirsin tämän sivuun.

Toki se on nyt jo paljon pidemmälle eli hihat on tehty ja liitetty miehustaan. Olen mielestäni laskenut koko ajan silmukkamäärän tarkkaan, mutta jostain syystä niitä puuttuu nyt useita ja mietinkin, josko pitäisi purkaa vai mitä. No mietinnän ajaksi otin työn alle viime syksyn SNYltäni tulleen paketin. Ne tossut syyhyttivät sormiani ja kohta on ensimmäinen valmiina, siis ensimmäinen kpl ei pari. Varmaankin pitää muokkailla tuosta ohjeesta pienempikin versio tai kahdet.

Lapsille olemme taas joka pääsiäiseen tapaan rakentaneet pääsiäispupun piilottamia munia. Meille kun pääsiäinen merkitsee kevään heräämistä, eikä yhtään mitään muuta. Piilot on jo suunniteltu ja valmistelut tehty. Loput työt tehdään, kun lapset ovat nukkumassa. Alussa mentiin kuvilla, mutta tänä vuonna on jo varsin laaja kirjo vanhan kansan sanonnoista kuva-arvoituksiin, koska lukutaitoisia on kaksi kpl:tta ja nettihautkin onnistuvat ainakin yhdeltä sujuvasti.

Pääkalloja, pääkalloja

Viikonloppuna meillä vietettiin syntymäpäiviä. Aiheeksi valitsimme merirosvot, koska sitä rekvisiittaa meille oli kertynyt yllin kyllin eikä pojallakaan mitään sitä vastaan ollut. Kakun suunnittelu on minun käsialaa, mutta mallikuvan teki Pikkukässä. Minä vain leikkasin kaavan avulla sokerikuorrutuksesta pääkallon ja sääriluut. Kaupasta löysin hämmästyksekseni valmista mustaa marsipaania. Olin jo miettinyt mustan osuuden tekemistä Käck- tai hopeatoffee-karkeista. Reunat ovat ihan tavallista vaahdotettua vaniljakastiketta ja kakkupohja kaakaokääretorttu, täytteenä vaniljakreemiä ja mansikoita. Hämmästyttävän hyvin tuollainen kakku kelpasi. Suurinta huvia poikien keskuudessa oli mustaksi värjäytyneet kielet.

Koko pöytä katettiin synkkään tunnelmaan merirosvoteemalla. Kullakin oli lautasella verinen kangasm, jolla oli Kalman koura. Pöydälle oli ripoteltu pääkalloja (karkkeja) ja löytyy sieltä sokerikuorrutuksen ja marsipaanin lopuista tehtyjä hämähäkkejä ja pääkallojakin. Muffinsit olivat vähän kokeilu, siis lisäsimme TuttiFrutti-rouhetta niihin tuplamäärän omaan ohjeeseemme nähden. No ei tehdä toiste, sillä se rouhe laski pohjalle, joten muffinssit olivat onttoja alta.

Käsityöt ovat edistyneet H I T A A S T I. En ole ihan päässyt vieläkään eroon siitä flunssasta, vaan iltaisin väsyttää armottomasti. Ja vielä joku vei viikonloppuna yhden nukkumistunnin.

Käsiteltyä puuta

Pikkukässällä on nyt keväällä teknisen työn vuoro koulussa ja hän on kantanut jo parikin työtä sieltä kotiin. Kotona ei noita teknisen käsityön puolen juttuja juuri tule tehtyä, vaikka kesäisin olisi kyllä jonkin verran mahdollisuuksia. Mutta siis tällaisia töitä on tänä keväänä jo koulussa tehty:

Niisk, kröh

Juu meillä sairastellaan. Viime viikolla yksi ja tällä viikolla jos toinenki, kolmaskin ja neljäskin. Sen verran oli tuuria, että tuo yksi tervehtyi perjantaiksi ja viikonlopuksi riittävästi lähteäkseen laivalle. Laivasta emme kyllä uskaltaneet lähteä länsinaapurin maan kamaralle, koska jaksamisesta ei ollut varmuutta. Ja onneksi sitten ei muut sairastuneet matkalla.
Itse sinnittelin pari päivää töissä, mutta tänään oli pakko antaa periksi ja hankkia loppuviikoksi sairaslomaa, tai vajaa kaksi päiväähän tuota nyt tuli saatua, tänään kun kävin kääntymässä töissäkin vielä.

Tänään ilmeistyi uusi TeeTee-lehtikin. Nopeasti tuota vilkaisin. Pitäisi pojalle villatakki tehdä, hoikka ja palelevainen kun on malliltaan. Tuossa lehdessä oli parikin mallia. En vain vielä joutanut sen tarkemmin tutustua, olisivatko nuo sopivia. Takin pitäisi olla "venyvä", eli ei saa jäädä heti pieneksi kasvavalla, suhteellisen ohut, helposti puettava, alle vaatteita salliva muttei löysä ja tietysti pojan makuun sopiva. Voipi kyllä mennä ostotavaraksi nykyisellä puikkojen heiluttelutahdilla.

Jotain valmista joskus

Kauhulla selasin blogiani taaksepäin. Edellinen valmistunut käsityö on marraskuun alusta, tai siis itse sukat ovat valmistuneet jo lokakuun puolella. Niin siinä kävi, kuin syksyllä veikkailin, että muuttunut elämäntilanne syö aikaa ja voimia käsitöiltä. Nyt on vihdoin jotain pientä tipahtanut puikoilta. Näitä sukkia on sitten tahkottu yli 3 kk. Nytkin valmistumisesta saa 'kiittää' sitä, että olen reilun viikon sisällä istunut kaksi kertaa jonottamassa iltapäivällä terveyskeskuksen päivystykseen. Ja iltapäiväajathan ovat aina myöhässä, molemmilla kerroilla meni yli tunnin myöhäisemmäksi kuin oli annettu saapumisaika. Koska repussa on aina kudin, tällainen pieni, niin niitä tuli sitten tikuteltua ja seurusteltua ei niin kovin sairaiden lasten kanssa odotellessa.

Malli: oma malli, koko 30 

Lanka:  Austermann, Step, väri 125, kului 36 g 

Sukkapuikot: 2.5 mm

Neulottu: 1.11.2011-12.2.2012 Ravelry

Eilen oli taas neuletapaaminen Lankamaailmassa. Varmaankin lämmennyt sää oli väkeä verottanut, joten vakiporukasta paikalla oli vain osa. Ravelryssä on kyseisten tapaamisten perään vähän kyselty, joten odottelimme uutta kasvoa saapuvaksi. Uusi kasvo kyllä tulikin, vaan ei se, jota odotimme. Kovasti tuolla ikäjakauma on laskemaan päin. En nyt osallistujaksi laske alle 1 vuotiaita, jotka eivät käsitöitä tee, mutta noin 6 v omine käsitöineen on kyllä osallistuja. Ihan vakituiseenhan tuolla käy jo Pikkukässä minun mukanani, joten saa nähdä saadaanko muitakin nuoria.

Ensi kerralla maaliskussa saattaa tapaamiseen tulla jostain isompi lastillinen väkeä. No se nähdään sitten silloin.

Töissä eräs työkaverini keksi tämän:

Eli meille tuli useampi Subwayn tarjottimellinen leipiä pienimuotoisen juhlan puitteissa. Hän heti äkkäsi, että noistahan saa mitä parhaimpia pienkasvihuoneita. Minä otin itselleni yhden ja saattaa olla, että ensi viikolla tulee vielä toinen kotiin, jos se edelleen kahviossa lojuu. Tuolla on jo itämässä ensimmäiset siemenet. Tosin en niistä nyt niin paljon odota, sillä ne ovat ikäloppuja ja haluan päästä niistä lähinnä eroon. Seurailen vähän tuota kosteutta, pitääkö laittaa kanteen joku tuuletusjärjestelmä, vai meneekö ihan noin.

Hups, kuinkas siinä näin kävikään

Moni varmasti tietää, että Citymarketissa on nyt Arjen Säästöjä -päivät. No niillä on kyllä milloin milläkin nimellä jotain tempauksia menossa. Ja liki kaikki ovat varmaankin nähneet Novitan uudet lanka- ja värikartat. Lauantaina poikkesimme paikallisessa Cittarissa ja katselin heidän ale-lankojaan. Silloin ei vielä mitään mukaan tarttunut, mutta eilen oli pakko mennä hakemaan pikkuvasikoille, joita lapsiksikin kutsutaan, lisää maitoa heidän juotua liki 3 l maitoa vrk:ssa (!). Ja enää en voinut vastustaa kiusausta. Yksi väri johti sitten toiseen, joka johti kolmanteen, jotenka lankaa tarttui mukaan RUNSAASTI. Puolustukseksi on sanottava, ettei Tico Ticoa saa kohta enää.

Valkoista ja sinistä on niin paljon, että niistä saa minullekin jotain, punaista vain lasten kokoihin varmasti riittävästi, tosin aika isoihin sellaisiin.

Kovin hidasta ja laiskaa

Ilmassa on ollut käsityö plääh ja myös aikapula tässä jo jonkin aikaa. Asiaa ei tietty auta yhtään, että jo marraskuussa mainitsemani neuletakki tekee kiusaa edelleen. Kuten miehustakin niin hihatkin näyttävät onnistuvan vasta neljännellä yrityksellä. Nyt taitaa vihdoin lyyti kirjoittaa ja ensimmäinen hiha näyttäisi sujuvan. Yritin ensin tehdä molempia yhtä aikaa magic loopilla, mutta nyt teen ainakin ensimmäiset 12 cm erikseen ja sitten vasta laitan samalle pyöröpuikolle, kun alkavat lisäykset. Tuon lisäysosa, joka neulotaan oikeaa eikä pitsineuletta, voi sitten laittaa siihen osaan magic loopia, jossa ei ole mahdollista helposti siirrellä silmukoita.

Eilen tuli käytyä vuoden ensimmäisessä neuletapaamisessa. Siellä oli puikoilla vielä nuo hihat vanhalla suunnitelmalla, mutta tuskastuin niihin täysin. Onneksi mukana oli myös keskeneräinen villasukka, joka sitten etenikin pitsineuletakin sijaan. Pikkukässä oli tietysti mukana ja siellä kierrellessämme hän näki aivan ihanaa lankaa. Tällä hetkellä hänellä on puikoilla sukat Novitan Sateenkaari Seiska Veikasta. Lanka oli suunnilleen samanvahvuista, mutta täysvillaista, liukuvalla sateenkaaren kaltaisella väritykseää. Sen verran toppuuteltiin, ettemme sitä ostaneet, mutta sen sijaan lähdimme etsiskelemään vahvaa, noin 8-10 puikoilla neulottavaa, lankaa. Sellaista löytyikin, Samo Palettia, ja pari kerää tarttui mukaankin. En siis missään nimessä ostanut itselleni lisää lankaa siihen valtavaan varastooni, vaan tämä tuli ihan Pikkukässän tarpeisiin. Nyt huivia on saatu aikaiseksi jo useampi sentti, kuvassa on vasta luotu silmukat ja neulottu ensimmäinen kerros.