Parina seuraavana viikonloppuna onkin käsityö-teema esillä oikein kunnolla. Huomenna pitäisi mennä taas neulekahvilaan Lankamaailmaan. Siellä menee sellaiset 3 tuntia turisten ja neuloen. Ellei sitten ensi yönä joku sairastu mahatautiin. Vasta yksi on sen sairastanut ja sitä on kuulemma koulussa liikkeellä, joten pidetään vain peukkuja, ettei muut sairastu.
Ja sitten onkin Kädentaidot messujen aika tuossa kuun puolen välin jälkeen. Hiukan leikittelin ajatuksella hankkia koko viikonlopun kattavan lipun, mutta luulisin käyväni siellä vain yhtenä päivänä kuitenkin. Valitettavasti vain haluaisin mennä sunnuntaina ja silloin olisi jo muutakin ohjelmaa. Perjantaina ei ainakaan jouda. Niinpä lauantai on se todennäköisin päivä siellä kävellä. Ellen sitten saisi siirrettyä sitä sunnuntain ohjelmaa ilman minua tehtäväksi.
Ja SNYni, olet tosiaan oikeassa, ettei meillä olla kasvissyöjiä. Niin jalalliset kuin eväkkäätkin tulevat syödyiksi. Toisaalta en ole edes varma, etteivätkö kasvitkin tuntisi kipua niitä riivittäessä tai maasta revittäessä. Me vain emme vielä osaa kommunikoida niiden kanssa. Niinpä en koe lihansyöntiä sen suurempana paheena kuin kasvissyöntiäkään. Vasta tällä viikollahan luin lehtijutun siitä, että vegetatiivisessa tilassa olevat ihmiset eivät olekaan niin "kasviksia" vaan ymmärtävät ja tuntevat enemmän kuin tähän mennessä on ymmärretty. Miksei siis olisi mahdollista, että joskus 100 vuoden päästä todetaankin, että sian teurastaminen on inhimillisempää kuin perunannosto tai mustikoiden poiminta.
Kolmen lapsen, koiran ja miehen perheen pää. Vapaa-aikani puitteissa harrastan käsilläni erilaisia kädentaitoja: ompelen, neulon, askartelen ja koristelen leipomuksia.
perjantai 11. marraskuuta 2011
tiistai 1. marraskuuta 2011
Kauhua ja sukkia
Meillä meni Halloween viikonvaihde, jos viime viikonvaihde sitten se oli, vähän ohi muissa merkeissä. Niinpä tänään tein lapsille hirrrveää ruokaa. Muutamasta vaihtoehdosta valittiin vihreät madot ja verilammikko kera ihran. Ja tätä oli sitten tänään tarjolla.
Koirallekin kelpasivat tuo ruoka. Karamellivärillä nuo värit on saatu aikaiseksi.
Sain jo hyvissä ajoin sunnuntaina Sukkasadon viimeiset sukat valmiiksi. Sukissa on päällä mallineuletta, jonka näin nyt syksyllä jossain blogissa, ja joka saa aikaan vohvelimaisen pinnan. Ei tänä vuonna tullut tehdyksi kuin kahdet sukat ja yhdet tossut, koska aika meni muissa touhuissa. Tänä vuonna en viitsi ilmoittautua Lapaskuuhun, vaikka se saatiinkin pystyyn. Vaikka tumputtaisikin, niin tekee myös mieli kokeilla Dropsin Alpacasta jakkua. Ja se tulisikin tosi tarpeeseen. Tänään poikkesin ostamassa Lankaideasta KnitPron 3.0 mm päät, sillä niitä ei löytynyt varastostani.
Koirallekin kelpasivat tuo ruoka. Karamellivärillä nuo värit on saatu aikaiseksi.
Malli: oma malli, koko 27
Lanka: Austermann, Step, väri 129, kului 32 g
Sukkapuikot: 2.5 mm
Neulottu: 24.9-30.10.2011 Ravelry
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Vauvasetti
Kuten jo aiemmin mainitsin, aikani, se vähäinen, meni vauvasetin neulomisessa tutun vastasyntyneelle. Tai no onhan tuo vauva jo liki kk ikäinen nyt. Kaivelin omista varastoistani Novita Woolin loppuja. Tästä langasta olen tehnyt 74 cm villapaidan esikoiselle, ja sitten se kiersi kaikilla muillakin. Nyt sitten yritin kuluttaa langan loppua pois. Yli kerä sitä oli ja vielä jäi vähän. Tumput on tehty omalla ohjeella, tai olen minä näitä nähnyt muissakin blogeissa ja tein sitten kuvien innoittamana. Silmukkamäärän niihin otin tuolta samasta paikasta, missä oli huivin ohje.
Malli: Vauvasetti , koko 6-9 kk
Lanka: Novita Wool, kului 38 g
Sukkapuikot: 2.5 mm
Neulottu: 11.-22.10.2011 Ravelry
Lapaskuu taitaa jäädä tänä vuonna neulomatta, sillä siellä haeskellaan apuemoja ilmeisesti huonolla menestyksellä. Itsekään en siihen nyt jouda, välillä kun ei ehdi kunnolla kotona käydä ja iltaisin on sitten ihan poikki.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Lokakuun painava paketti
Jo torstaina tuli SNYltäni paketti. Silloin ehdin poiketa postissa sen hakemassa, mutta juuri muuta en joutanutkaan. Ja eilinen meni myös kiireessä, enkä ehtinyt koneelle. Toivottavasti ei Ystäväni pahastunut tästä viivästyksestä bloggauksessa.
Oikein painava paketti sitten odottikin postissa minua. Siinä oli muistettu myös lapsia. Toivottavasti suuntasit vain sen kirjan lapsille, sillä minä herkkusuu vetelin kaikki ne syötävät *punastuu*. Kuvasta puuttuu kyllä se Smoothi-rasia *helottaa vieläkin punaisempana*. Eli paketista löytyi Sukkasillaan kirja, ja ei minua haittaa se, että se on käytettynä ostettu. Itse pyrin harrastamaan kierrätystä, mikäli vain mahdollista, ja tuo kirja on todella siisti. Siinä olikin hyviä perusjuttuja sukkien tekemisestä ja muutamia malleja, joita voisi kokeille. Sitten siellä oli Herra Hakkarainen kirja. Saa nähdä, tuleeko se jo tänään luettua iltasatuna. Pirkka.karpaloitakin siellä oli, siis oli *hehkuu punalamppuna*. Ja Elvarin korvikset; ihanat, sillä olen noita hinkunut jo vähän aikaa ja miettinyt, osaisinko sellaiset itse tehdä.
Oikein painava paketti sitten odottikin postissa minua. Siinä oli muistettu myös lapsia. Toivottavasti suuntasit vain sen kirjan lapsille, sillä minä herkkusuu vetelin kaikki ne syötävät *punastuu*. Kuvasta puuttuu kyllä se Smoothi-rasia *helottaa vieläkin punaisempana*. Eli paketista löytyi Sukkasillaan kirja, ja ei minua haittaa se, että se on käytettynä ostettu. Itse pyrin harrastamaan kierrätystä, mikäli vain mahdollista, ja tuo kirja on todella siisti. Siinä olikin hyviä perusjuttuja sukkien tekemisestä ja muutamia malleja, joita voisi kokeille. Sitten siellä oli Herra Hakkarainen kirja. Saa nähdä, tuleeko se jo tänään luettua iltasatuna. Pirkka.karpaloitakin siellä oli, siis oli *hehkuu punalamppuna*. Ja Elvarin korvikset; ihanat, sillä olen noita hinkunut jo vähän aikaa ja miettinyt, osaisinko sellaiset itse tehdä.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Tehdään, tehdään, muttei saada valmiiksi
Kävi vähän niin kuin pelkäsinkin, että käsityöaika, ja osin myös tarmo, on hukassa. Ja sukkasadon keskelle tuli vielä yhden vauvasetin neulominen, joten sukat saavat odottaa. En uskaltanut aloittaa tuota settiä etukäteen, vaikka tuleva äiti sanoikin, ettei pidä vaaleanpunaisesta. No tyttö sieltä tuli, mutta edelleen piti kielto vaaleanpunaisesta. Niinpä laitoin farkunsinistä Novitan vanhaa vauvalankaa puikoille. Jos suinkin lanka riittää, niin kuin uskoisin, teen myös junasukat settiin mukaan, mutta ensin kaulahuivin (valmis jo) ja lapaset (työn alla). Kuvia tulee sitten, kun setti on valmis. Myssyä en siihen tee, sillä en ainakaan itse niille kovin paljon käyttöä keksinyt.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Leivoksia
Jo viime viikonloppuna meillä vietettiin ihan oman perheen kesken Pikkukässän syntymäpäiviä. Kakkua ei tehnyt mieleni ryhtyä vääntämään, mutta jotain pientä piti tehdä. Niinpä leivoimme Masaliisan, jotkut tuntevat sen nimellä Tuuloman torttu ja mitä muita nimiä sillä onkaan. Mutta emme tyytyneetkään ihan siihen vaan valmistimme annoksen vaniljakreemiä (3 dl vettä+1 dl kreemijauhetta) ja sekoitin siihen pari omenaa raastettuna. Leikkasimme torttupohjan kahteen osaan. Laitoimme täytettä toisen puolikkaan päälle ja nostimme toisen sitten täytteen päälle. Valmistin kuorruttetta täyden annoksen ja levitin sen tortun puolikkaalle. Sitten vielä nonparellit ja pohja palasiksi valmiiksi leivoksiksi. Ja kaikki pitivät kovasti.
Tänään olin Pikkukässän kanssa taas Neuletapaamisessa Lankamaailmassa. Kiva oli jutella kaikkea ja tulihan siinä yksi sukka lopeteltua ja toinen saatettua alkuun. Muuten ovat neuleet ja käsityöt edenneet varsin rauhalliseen tahtiin.
Saa nähdä, milloin eksyn minulle uuteen lankakauppaan, nimittäin Lankaideaan. Nykyään käyn sen lähellä liki päivittäin, joten sortumisen vaara on suuri.
Tänään olin Pikkukässän kanssa taas Neuletapaamisessa Lankamaailmassa. Kiva oli jutella kaikkea ja tulihan siinä yksi sukka lopeteltua ja toinen saatettua alkuun. Muuten ovat neuleet ja käsityöt edenneet varsin rauhalliseen tahtiin.
Saa nähdä, milloin eksyn minulle uuteen lankakauppaan, nimittäin Lankaideaan. Nykyään käyn sen lähellä liki päivittäin, joten sortumisen vaara on suuri.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Pullopostia
Eilen löysin postilaatikostani pullopostia. Ihan niin märkää täällä ei ole, että se olisi itse sinne kellunut, vaan postiljooni oli tipauttanut ohikulkiessaan muun postin mukana. SNYni oli käynyt kaapunnissa ostosreissulla ja hän oli hankkinut minullekin jotain sillä matkalla. Kun illalla availin tuota postia, niin tuo muistaminen oli jäädä huomaamatta. Otin kyllä kirjeen ulos pullosta, mutta vasta kolahduksesta tajusin, että siellä on vielä jotain muutakin, jotain sinistä. Se sininen paljastui kerroslukumittariksi. Kiitoksia oikein paljon SNYni, minulla ei tosiaan ollut vielä sellaista. Pitääkin kokeilla sitä nyt työnalla olevien sukkien kantapäissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





