lauantai 22. syyskuuta 2012

Syksyistä satoilua

Innostuin liittymään myös Ravelryssä Sukkasato -ryhmään. Siellä julkaistiin eilen perjantaina ensimmäinen vinkki mysteerisukkaan. Tietenkään varastoistani ei löytynyt sopivaa lankaa tähänkään tarpeeseen. Vinkkinä oli, että sukassa on palmikkoa ja jotain muutakin yllättävää ja Vuorelman Veto on mallikappaleissa käytetty lanka. Ohjeessa sukka on tehty 60 silmukalla ja nuo palmikot vähän kutistavat leveyttä. Niinpä totesin, että 3 mm puikoilla tehty Nalle voisi olla suunnilleen sopivaa lankaa tuohon. Mallissa 37 jalkaan oli mennyt 90 g lankaa 2 mm puikoilla löysästi neuloen. Itse teen juuri Bones-sukkia ja näyttää siltä, ettei yksi kerä 60 s Nalle-lanka 3 mm puikoilla riitä, vaan mennään toiselle kerälle. Eikä minulla ollut mysteerisukkiin kuin mustaa Nalle, jossa eivät palmikot näkyisi. Tänään siis ruokaostosten ohessa oli kaupasta otettava myös lankaa. Ihan pakko siis ostaa. Nyt on mysteerisukat alullaan. Teen molemmat sukat yhtä aikaa magic-loopilla, koska minulla ei ole vapaana 2 settiä 3 mm sukkapuikkoja. Yhden setin hämmästyksekseni löysin pyöröpuikkoa etsiessäni, toinen on Bones-sukissa kiinni.

Pikkukässä ryhtyi tänään tuhoamaan omenoita, joita riittää. Kokeilimme vihdoinkin tällä viikolla saamani piirakkaohjeen. Maistuva piirakka ohjeella tuli. Osan laitoin heti pakkaseen, mutta valtaosa kyllä menee suoraan vatsoihin.

Sain syyskuun paketissa SMYltäni Itämaisen suppiskeiton ohjeet ja aineet ja tänään oli aika kokeilla myös sitä. Oikein maukas keitto siitä tulikin, ehkä kuitenkin enemmän aikuiseen makuun, sillä ikä kertoi lasten osalta pitämisasteen. Pikkukässä totesi voivansa syödä sitä, mutta kuopus ei edes kunnolla maistanut. Meillä käytetään hävettävän vähän luonnonsieniä, herkkusieniä jonkin verran kuitenkin. Vähän jännäsin keiton osalta, miten se minun makuuni menee, sillä en keitoissa yleensä pidä tomaattipohjasta ja kookosmaidon makuunkaan en ole aina ihastunut. Mutta tässä keitossa tomaatti ja kookosmaito ihanasti täydensivät toistensa makua. Kauniin oranssia keittoa, eikö vain?
Tänään kyllä koiran kanssa kävin metsässä vähän vilkuilemassa sienienkin perään, lähinnä tattien, mutta heikolla menestyksellä. Pitäisi lähteä vähän kauemmas etsimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä toki sananen minulle.