Ensimmäinen Revontuli-huivini

SNYni tässä keväällä lähetti minulle aivan minun väristäni Vironvillaa ja tietenkin minun piti tehdä siitä heti jo jonkinaikaa haaveilemani Revontuli-huivi. En ole punninnut tuota loppukerää, mutta nopean vähennyslaskun jälkeen lankaa pitäisi olla jäljellä vielä n. 45-50 g. Katsotaan, mitä siitä sitten vielä keksii.

Ei se nyt niin pikaisesti valmistunut, mutta kohtuu ajassa kuitenkin. Nyt oli kyllä mitä oivallisin aika kuvata huivi luonnossa. Katsokaa kuinka luonnonmukaiset värit siinä on.

 Pyykkinarut kuultavat ohuesta huivista aikahyvin läpi, mutta tuon reunan värit kyllä näkyvät ihan oikein.
 Paremmin värit näkyvät varmaankin tässä kuvassa. Ulkoreunaan tuli hauskasti päättelykerroksella vielä vaaleampi silmukkaraita, jonka tarkkasilmäisimmät ehkä näkevät. Päättelin ulkoreunan virkkaustekniikalla, jolloin siitä tuli hyvin joustava.

Malli: Revontuli-huivi

Lanka: Vironvilla, vihreä-kirjava

kului 188 g 

Pyöröpuikot: 5.5 mm

Neulottu: 26.4.-23.5.2011 Ravelry

 

Koska huivilla on leveyttä noin 170 cm ja korkeuttakin 60 cm, niin minun pingotusalustani oli loppua kesken. Se on melko suuresta pahvilaatikosta avattuna saatu isohko pahvilevy. Nyt vain piti vähän muokata sitä uudelleen, jotta sain kaikki sakarat oikeaan suuntaan levitettyä. Pitääköhän sitä joskus hankkia Ravelryssäkin keskustelussa olleita Bilteman lasten leikkimattoja isojen kappaleiden pingotukseen. Valitettavasti vain taitaisi tuo jälkikasvu vielä ottaa ne omiin leikkeihinsä ja sitten niitä palasia saisi tarvitessaan metsästää ympäri taloa ja pihamaata.

  

Viimeinen SNY-paketti

Tänään tuli viimeinen paketti SNYltäni. Kovasti hän oli kaikkea kivaa taas pakettiin löytänyt laitettavaksi. Oli 200 g Merino-villalankaa, jos nyt oikein noita etikettejä tulkitsin, nätti muumikortti, Toblerone-suklaata (minun lemppariani valkoista, NAM) ja päälle salmiakki-täysksylitolpurkkaa. Tuo oli muutoin nappivalinta purkkamaun suhteen, sillä lapset ihan oma-aloitteisesti ilmoittivat minun saavan ne kaikki. No taidan kyllä tänään salaa heiltä syödä tuon Tobleronenkin.

Minun SNYkseni paljastui Hillevi Hillevihiiren Kotikolosta. Hän oli oikein ihana ja huomaavainen ystävä.


Yritin kovasti saada Revontulihuivi valmiiksi viimeisen paketin tuloon mennessä, mutta en onnistunut. Siitä puuttuu vielä noin 6 kerrosta. Kyllä se tässä lähipäivinä varmaankin valmistuu.

Pientä päivitystä

Tuli tänään mieleeni, etten varmaankaan muistanut laittaa viimeksi valmistuneita neuleita, siis huhtikuussa valmistuneita, tuonne valmistuneitten sivulle. Juu, en ollut. Lisäsin ne sinne. Ihan uteliaisuuttani sitten laskeskelin kevään kokonaissaldoa langankulutuksen osalta. Valmistuneet työthän ovat pääosin olleet sellaisia vajaan sadan gramman juttuja. Muutama isompi, mukana yksi puuvillapaita, joissa on mennyt lankaa yli sadan gramman. Mutta on noista pienistäkin sentään vähän grammoja kertynyt, sillä nopeasti laskettuna saldoksi tuli 1045 g.

Tämän kevään SNY-kierroskin lähenee loppuaan. Pian voi laittaa tänne sen koostepostauksen, johon koostin muutaman häntä koskevan jutun. Oma SNYnikin kommentoi siihen malliin, että piakkoin varmaankin saan lähteä postissa käymään, ellei postitäti sitten tuo tavaraa suoraan postilaatikkoon tai mikä parempi ovelle,  mikäli sattuu olemaan muutakin tuotavaa.

Jääkapin & pakastimen tyhjennystä & kevään 1. raparperipiirakka

Tänään tyhjenneltiin tyttöjen kanssa sekä jääkaappia (1 kg maustettua jogurttia, 1 maitorahka) että pakastinta (½ l punaherukkaa+3 dl mustaherukkaa, ½ l mustikkaa+3.5 dl mansikkaa) ja tehtiin kaksi pellillistä marjapiirakkaa. Tein piirakat luotto-ohjeellani, jossa saa piirakkavuoalliseen kulumaan 3 dl jogurtti, pellilliseen siis 6 dl. Toisen pellillisen pohjan jogurtin korvasin tällä kertaa rahkalla, päälliseen käytin jogurttia. Näin meni koko kilo ja riitti sopivasti. Alunperin tuossa ohjeessa käytetään vaniljajogurttia, mutta olen huomannut monen muunkin sopivan yhtä hyvin, kunhan valitsee marjoihin sopivaa. Hyvä ohje siis kuluttaa vanhenevat jogurtit ja välillä voi käyttää myös rahkaa tai kermaviiliä, lisää vain vähän reippaammin sokeria. Piirakat menevät pakastimeen vierasvaraksi, tai myöhempään omaan käyttöön.
Raparperipiirakkaa tehtiin vain piirakkavuoallinen mallia mamman marjapiiras, eli kermaviilitäytteellä. Se onkin jo lähes kadonnut parempiin suihin.

Kohta pitää sitten siirtyä seuraamaan Suomen peliä ja ottaa neule käsiin. Jos sitä nyt sitten malttaa tehdä, ellei pelistä tuli liian jännittävää.

Neuletapaamisessa

Tänään tuli taas poikettua Lankamaailman Tampereen myymälän neuletapaamisessa Pikkukässän kanssa. Huhtikuussa se jäikin väliin muiden kiireiden takia. Ensimmäistä kertaa törmäsin siellä blogituttuun eli Aavan nurkan Aavaan. Muut nuoremmat siellä kävijät seikkailevat lähinnä Ravelryssä. Varmaankin kesä oli verottanut hiukan osallistujia, sillä paikalla oli alle 10 henkilöä. No siinä kyllä poikkesi useampikin kaupassa kävijä tutustumassa toimintaan.
Seuraava tapaaminen onkin "Knitting in Public"-päivänä 11.6.

Pitkästä aikaa tarttui lankaa mukaan ihan itselle Lankamaailmasta. Yleensä olen ostanut jotain muille enkä siis ole niitä tänne blogannut. Näistä langoista olisi tarkoitus tulla tytöille topi, kaikkiaan keriä on 10 ja väritä varsin räiskyvät, lanka on 100 % puuvillaa. Työn alle ne pääsevät, kunhan saan Revontulihuivin valmiiksi.

Äitienpäivästä ja Pikkukässän kevään töitä

Sunnuntai-aamuna lapset ilahduttivat aamupalapöydässä korteilla ja eskarilainen myös lahjalla. Pikkukässä oli auttanut nuorinta kortin tekemisessä, koska nuorin ei ollut sitä missään muualla tehnyt. Eskarissa olivat tehneet paitsi kortin ja vohvelikangasliinan niin myös paperin, johon lahja oli kääritty.

Pikkukässä toi maanantaina kotiin hänen kevään töitään käsityökoulusta. Nämä on tehty maalis-huhtikuussa, kun aloittivat tekemään savi-, puu- ja pajutöitä
.

Omia töitä ei ole nyt valmiiksi tullut, vaikka joka päivä puikot vähän heiluvatkin. Ulkoilma on kutsunut kevät-/kesätöihin ja mikäs niitä on tehdessä auringon paistaessa.

Keppihepoja

Sain vihdoinkin myös kuvattua nämä keppihevoset. Toisen, Pikkukässän, hevosen saimme valmiiksi jo viikko sitten. Toista minä viimeistelin vielä tämän viikon alussa. Nyt on molemmat jo koeratsastettukin useaan kertaan.

Pikkukässä siis teki omansa, harmaa harjaisen, itse, kun minä tein toista samaan tahtiin. Nämä ovat kierrätysmateriaaleista tehtyjä osin, sukka ja täyte ovat kierrätystavaraa ja harjat jämälankoja. Kepit ovat ostotavaraa.